maanantaina, joulukuuta 26, 2005

Raamatuntulkintaa

Vain eksegetiikka tuo oikean raamattunäkemyksen

Toiset sanovat, ettei Raamattua pidä lainkaan selittää ja tulkita, vaan yksinomaan lukea ja totella. Tämän voi hyvällä tahdolla nähdä kuvastavan sellaista oikeaa asennetta, jossa halutaan kaikessa olla kuuliaisia Jumalan sanalle. Sellainen asenne meillä tuleekin olla. Mutta pelkäänpä että tuollainen lausahdus kuvastaa usein puhujan ylimielisyyttä tai jopa laiskuutta Raamattunsa äärellä.

Missään tapauksessa väite ei käytännössä pidä paikkaansa. Kaikki, mitä aiot sanoa tai tehdä Raamatun pohjalta, vaatii jo Raamatun selittämistä, eksegetiikkaa. Raamattu itse opettaa, että meidän on selitettävä ja tulkittava Kirjoituksia oikealla tavalla.

--> http://gamma.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm

torstaina, joulukuuta 22, 2005

Itsekuri

Katsopa ympärillesi. Kaikkialla on uskontoja, filosofioita ja asenteita joiden mielestä ihmisen tulee kehittyä ja kehtittää itseään.

Kristinuskon ydinsanoma on, että Jumala on tehnyt puolestamme. Sellaiseen ajatukseen ei kuulu meidän itsensä kurittaminen ja kasvattaminen.

Kasvu ja muutos lähtee Herrasta. Taivaan isi on suuri savenvalaja, joka haluaisi muovata meistä sellaisia kuin Hän alunperin tarkoitti. Suostuminen tuohon muutokseen johtaa vinoon muotoutuneen saviastian särkymiseen ja uudelleen muovaamiseen. Itsensä menettäminen ei voi tapahtua omassa voimassa. Minun väheneminen ei voi tapahtua omassa voimassa. Se, että minut löydetään ei ole minun ansio.

Antautuminen Jumalalle ja Hänen armoonsa on omalle lihalle kovin vastenmielistä. Tätä kilvoittelua meidän tulee harjoittaa - armoon nöyrtymistä. Armoon suostuminen ei käy luonnostaan. Sitä vastaan liha taistelee - viimeiseen hengenvetoon.

Kaikella ulkonaisella 'älä tartu' ja 'älä maista' - sillä on viisauden maine juuri tuon itsekkään ja omahyväisen lihan takia. Ihmisen suurimpia syntejä on ylpeys. Ihminen tahtoisi tietää ja hallita asioita kuten Jumala.

Miten voit hallita, jos sinun pitäisikin tulla heikoksi, pieneksi ja jäädä toisesta riippuvaiseksi? Kas siinä ristin hullutus maailmalle.

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2005

Masennus ja tuska

Kaikkien sisäisten tuskien taustalla on jonkin asian sulkeminen pois tietoisuudesta. Masennus ja tuska - ne ovat merkkejä puolustusreaktiosta. Mieli pyrkii aktiivisesti painamaan pois liian pelottavalta tuntuvia asioita. Ne voivat olla todellisuudessa hyvinkin pieniä. Esimerkiksi lapsena kuultuja haukkuja tai vastaavaa. Ne vain kaikuvat ajattomassa sisäisessä maailmassamme edelleen yhtä pelottavina kuin silloin. Niiden kohtaaminen vaatii suurta turvaa ja avoimuutta.

Rakastetuksi tuleminen, usko siihen että kelpaa, hyväksyminen - armoon luottaminen. Mukavia lähtöpisteitä eheytymiselle.

keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005

Riippuvuusssairaudet

Riippuvuussairaudet (tai oikeammin sanottuna oireet) ovat erityisesti kristillisissä piireissä äärimmäisen halveksittuja. Ihminen, joka ei hallitse itseään, ei voi olla Oikeassa Uskossa. Tällainen opetus on menestysteologian serkku. Jos jokin ei irtoa sinusta nimessä ja veressä, olet rukoillut väärin tai huonosti tai Uskosi ei ole laadultaan oikeanlaista. Psykologien selitykset riippuvuuksien syistä tai hyväksi havaitut hoitometodit ovat suoraan saatanasta.

Riippuvuudet ovat rakkaudenkaipuuta. Poikkeuksetta riippuvuuksista kärsivä on kohdannut sieluaan rusentavaa rakkaudettomuuttaan jossakin elämänsä herkässä vaiheessa. Usein tämä on tapahtunut lapsuudessa.

Vammautunut ja tukahdutettu tunne-elämä hallinnoi tiedostamattomasta käsin ihmistä sellaisella voimalla, että ihminen alkaa pelätä ja hävetä itseään. Hän kokee olevansa suorastaan kelvoton Jumalan armon alle.

Juuri heikkoja ja sairaita Jeesus tuli armahtamaan ja parantamaan. Paranemiseen voi mennä vuosia - jopa loppuelämä. On tuskallista kuulla sairaana julistusta, että et voi päästä taivaaseen sairautesi vuoksi. Olet itse valinnut sairautesi jne...

Armahtaminen auttaa näkemään oman osuuden sairauden jatkumisessa. Esimerkiksi anteeksiantamattomuus (katkeruus ja kauna) pitävät usein kierteissä kiinni. Anteeksianto syyllistä ja itseä kohtaan ovat avainasemassa. Siihen ei kukaan lapsena särjetty kykene yksin. On suorastaan ihmisarvon pilkkaa vaatia anteeksiantoa ihmiseltä, joka ei ole siihen vielä valmis.

Vihan koteloiminen katkeruudeksi itsehäpen kanssa on suorastaan kuningashappo, joka sulattaa kaiken elollisen sielusta. Julistus vihan saatanallisuudesta vain auttaa paketoimaan tätä normaalia tunnetta vielä enemmän. Vihan tunnustaminen, tunnistaminen ja siitä oikealla tavalla vapautuminen on valtava paranemista eteenpäin vievä askel. Tähänkään ihminen ei kykene itse omassa voimassaan. Eikä tätä voi vaatia ennen kuin ihminen on valmis siihen.


Missä on armo?

Katkenneella jalalla ei kerta kaikkiaan juosta, eikä murtumaa voi ottaa pois.

Armon uskominen omalle kohdalle on valtavan vaikeaa, jos on koko lapsuuden elänyt perheessä missä rakkaudella on aina ollut hinta.

perjantaina, marraskuuta 25, 2005

Eheytymiskirjallisuutta

* Salme Blomster - Koko tuotanto.
http://www.deikauppa.fi/deikauppa/fi/dept_29.html

Valitse kiinnostuksen mukaan. Kovaa kamaa tunteista; viha, pelko, häpeä jne... Salme on itse kovan koulun käynyt arvostettu luennoitsija ja terapeutti. Hienoja tekstejä.


* Seppo Jokinen: Yksinäisyydestä yhteyteen
* Seppo Jokinen: Rakkautta etsimässä

Seppo on entinen alkoholisti ja nykyinen paljon pidetty luennoitsija ja sielunhoitaja. Puhuu nimenomaan yksinäisyydestä ulospääsystä.


* Martti Paloheimo: Kotivammaisuuden synty

Rautaista materiaalia. Martti oli ensimmäinen, joka uskalsi sanoa, että vanhemmissakin voi olla vikaa. Hyvä kirja vähän myöhemmin ehkä...


* Tommy Helsten: Saat sen mistä luovut

Virtahepo olohuoneessa -kirjailijalta upea paradoksikirja eheytymisestä ja paranemisesta.


Vielä pohjalle yksi

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Materiaali on hienoa. Kristillinen arvomaailma paistaa rivien välistä. Tekstit lähtevät ihmisen sielun näkökulmasta. Nämä siis tarjolla vain netissä. Ei muualla.

* Pois tuskasta kertoo addiktioista vapautumisesta
* Itsen vihaaminen voi olla kotivammaiselle hyvää luettavaa. Kirja on vasta työn alla.

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005

Lähetyskäsky

[ Mat 28:19 FPR, 1938 ] Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen [20] ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.

[ Mat 28:19-20 KJV ] Go ye therefore, and teach all nations, baptizing them in the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost: [20] Teaching them to observe all things whatsoever I have commanded you: and, lo, I am with you always, even unto the end of the world. Amen.

[ Mat 28:19-20 FPB, 1776 ] Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, [20] Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!


Käsky kuuluu siis näin

Tehkää opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla.


Käännöksiä

Bibila ja KJV käyttävät 'opettaa' sanaa kahdessa eri merkityksessä. Miksi, koska alkutekstikin tekee niin.

Ensimmäinen opettaa on [1] sana, joka on 1938 kirkkoraamatussa käännetty muotoon tehkää opetuslapsiksi. Ja sitä se alkukielessäkin nimenomaan on. Toinen opettaa [2] sana on taas puolestaan sana, joka tarkoittaa nimenomaan käskemistä/opettamista/ohjeistamista.


[1]
μαθ 51;τεύω
mathēteuō
math-ayt-yoo '-o
From intransitively to become a pupil; transitively to disciple, that is, enrol as scholar: - be disciple, instruct, teach.

[2]
διδάσκω
dida skō
did-as'-ko
A prolonged (causative) form of a primary verb δάω daō (to learn); to teach (in the same broad application): - teach.

keskiviikkona, marraskuuta 02, 2005

Armon esteet

Referaattia Sinikka ja Mikko Aallon kirjasta "Armo kadoksissa"
ISBN: 951-655-412-1
Karas-Sana, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 1989

[s.31-71 ]


Ihminen ei perisyntisyytensä vuoksi voi välttyä armon esteiltä. Kristillisen uskon kilvoittelu on syvimmiltään armon alle nöyrtymistä. Se on sen tunnustamista, että Jumala on tehnyt sovituksen meidän puolestamme.

Ydinongelma on väärä suhtautuminen. Mitä Jumala on tehnyt minulle kääntyy muotoon, mitä minä teen Jumalalle.

Ihmisen perusongelmat: kykenemättömyys katsoa omaa syyllisyyttä, syyllisyyden siirto itsensä ulkopuolelle, oman pahuuden peittäminen (esim. valehtelu tai hyvittäminen.)

Omavanhurskaus: teot, asenteet ja kokemukset meidän ansiona. Lainalaisuus: joku laki tai teko tai tekemättä jättäminen ratkaisee saammeko armon. Lakihenkisyys: opetusta, joka ajaa lainalaiseen tilaan.


ARMON ESTEET. OMAVANHURSKAUS.

Itsessään tärkeät ja hyvät asiat voivat muodostua omavanhurskaudeksi ja armon esteeksi. Ihminen pyrkii perusongelmiensa takia sijoittamaan armon alle pääsyksi tai siellä pysymyiseksi ehtoja. Ehdot voivat olla konkreettisia tekoja tai tunnetiloja. Aina kyse on omavanhurskaudesta.

* Armon ulottuville tuleminen
- Kirkossa käynti
- Raamatun luku
- Rukoileminen
- Ehtoollinen
- Kaste
- Rippi, syntien tunnustaminen
- Muut rituaalit

> Armoon valmistautuminen
- Syyllisyyden tunteen etsiminen, ennen kuin kelpaa Jumalalle
- Vain todella katuva saa armon
- Uskon ratkaisun korostaminen (Olen pelastunut KOSKA olen tehnyt ratkaisun)
- Tunnusta syntisi! (Emme tule syntisinä Jeesuksen luo. Ensin tunnustus, sitten ristille...)


* Armon säilyttäminen
- Meidän on tehtävä jotakin, että säilymme armon alla.
- Armo kyllä pelastaa, mutta... (Mitä mutta???)

> Tunteet ja rituaalit
- Liikutuksen, syyllisyyden, armon tunne kertoo pelastuksen tilan.
- Rukous, ylistys
- Pyhäpäivät ja juhlat
- Nöyryys (Itse asiassa nöyristely)


Armon ja lain ristiriitaan jääminen

Ihminen ei koskaan tule käsittämään armona ja lain välistä jännitettä täysin, koska hänen perisyntisyytensä pitää yllä projisointia, syyttelyä ja peittelyä.

Kristittynä kasvaminen syvimmässä merkityksessään on armossa kasvamista. Tarvitsemme jatkuvasti sanomaa Jumalan pyhyydestä, jonka edessä emme voi kelvata millään omilla ansioillamme. Sellaisessa valossa meille jää vain ristiinnaulittu. Silloin ei tee mieli lisätä ristintyöhön mitään.


Categories:

torstaina, lokakuuta 13, 2005

Mitä on pyhitys - Rosenius

http://www.radikaali.net/yhteiso/keskustelualue.html?a=6&v=18439


Synti hallitsee

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/utroom06.htm

Rosenius sanoo suoraan, että Kristuksen valtakunta maan päällä on täynnä syntiä ja kärsimystä. Siksi ”sydämesi on alttiina synnin kiusauksille, monasti eksyt ja lankeat”. Mutta kristitty ”ei voi jäädä syntiin, niin kauan kuin ’Jumalan siemen’ pysyy hänessä.

Hän ei voi tehdä syntiä so. tahallisesti harjoittaa syntiä, jota Paavali sanoo ’synnissä elämiseksi’, vaan vaikkapa synti kaataisi hänet, hän lankeaa ikään kuin tuleen tai veteen, jossa hän ei voi elää, vaan hänen täytyy kiiruhtaa siitä ylös.”

Rosenius vakuuttaa: ”Miten sinun käyneekin taistelussa, onnistut sitten paremmin tahi huonommin synnin vastustamisessa, on armoliitto sittenkin Jumalan puolelta luja. Niin kauan kuin taistelet syntiä vastaan ja pukeudut Kristuksen vanhurskauteen on liittosi luja. Tähän perustuu armovaltakunta, jossa synnit anteeksi annetaan.”

Hän jatkaa: ”Miten huonosti näytätkin edistyvän, niin elät kuitenkin totisesti armossa, jos kuoletat synnin ja uskot Jumalan armoon. Ja niin kauan kuin sydämestäsi uskot armoon, olet sinä myös halukas kuolettamaan synnin ja seuraat uskollista Vapahtajaasi.”


Synnin vastustaminen

Synnin vastustaminen ja lihan kuolettaminen on katkeraa. Tuskan huuto usein nousee silloin sydämestä huutaessamme avuksi Herraa. ”Mutta, älä väsy! Sinä omistat suuren onnen. Vaelluksesi päättyy ikuiseen kunniaan. Tahtonet sen voittamiseksi jotain kärsiäkin.”

Rosenius korostaa samalla, että todellisessa pyhityskilvoituksessa uudelleen ja uudelleen kristitty huomaa kuinka oma ponnistelu on turhaa. Vain Kristuksesta löytyy pyhitys. Hän kirjoittaa:

”Silloin on oikea pyhitys alkanut sydämessäsi, kun kokemuksesta voit sanoa: ’Hartaasti olen etsinyt pyhitystä ja vanhurskautusta itsessäni, mutta kaikki ponnisteluni on ollut turhaa. Vanhurskauteni ja pyhitykseni olen löytänyt Herrassani Kristuksessa. Ahkeroitsin, taistelin, rukoilin ja tein hyviä päätöksiä, mutta tulin yhä onnettomammaksi, yhä enemmän synnin saastuttamaksi ja tuomituksi, kunnes rupesin epäilemään kaikkea omaa työtäni ja tunsin olevani hukassa.

Silloin teki Herra minut eläväksi. Ainoastaan hänen armossaan tunsin itseni autuaaksi. Mutta sitten eksyin jälleen entiseen luulotteluuni voimani ja kuntoni erinomaisuudesta. Ajattelen, että sittenkin minun tehtäväni oli pyhittää itseni. Ryhdyin taas entiseen ponnisteluun. Päätin uskoa niin ja niin, rukoilin, taistelin ja luulin itselläni olevan voimaa siihen. Silloin tulin uudelleen voimattomaksi ja kadotetuksi, en voinut uskoa, en rukoilla”.


En voi voittaa syntiä

”Kun täten uudelleen tulin masennetuksi, voimattomaksi ja kuolleeksi, tuli Herra evankeliuminsa kanssa ja vei minut taas varustukselle, josta olin luopunut, hänen armonsa turviin. Silloin sain uudelleen halun ja voiman siihen, mikä hyvää on.”

”Kun olet tämmöistä kokenut ja ainoastaan Kristuksessa löytänyt vanhurskautesi ja pyhityksesi, niin että tunnet joka hetki kaikessa olevasi riippuvainen hänestä, silloin totuudessa kuoletat vanhan ihmisesi.”

”Käärmeen siemen, itsekkyys ja kuviteltu voima on kuoletettava, eikä ainoastaan kerran, kääntymisen hetkellä, vaan päivittäin läpi elämämme.” ”Samoin kuin me ensikerralla lain kautta jouduimme häpeään, täytyy meidän edelleenkin alituisesti tulla nöyryytetyiksi heti kun omassa itsessämme tahdomme olla ja tehdä jotakin, jotta emme koskaan etsisi lohdutustamme ja tyydytystämme itsessämme tahi jossain meissä olevassa, vaan ainoastaan Herrassa Kristuksessa.”


Päätössanat

Jotta emme jäisi kurjuuteemme, orjuuden ja voimattomuuden tilaan, niin uutta ihmistä, hengen mieltä, joka on elämä ja rauha, on alituisesti ravittava ja ylläpidettävä evankeliumin kautta. Silloin saamme rauhallisen omantunnon ja voimme iloita Jumalan armosta. Tällä tavalla syntyy totinen ja elävä Hengen pyhitys, joka ei ole omatekoinen, kuollut, pintapuolinen.



Ovatko hyvät teot sitten pahasta?

Risto Santala

http://www.kirjasilta.net/artikkelit/santala/vanhurs.html

Kristuksen teko painaa vaa'assa enemmän kuin inhimilliset säädökset tai mikään oma suorituksemme. "Joka ei töitä tee vaan uskoo" ei viittaa hyviin tekoihin eikä se anna lupaa laiskuuteen. Viimeisissä kirjeissään Paavali joutui korjaamaan seurakuntaan ujuttautuneen väärän armokäsityksen.

Kristuksen lunastusteko on ainoa pohja pelastumisellemme. Mutta olisiko niin, että hänen rakkautensa ei johdakaan meitä "rakkauden kautta vaikuttavaan uskoon". Äiti Teresa sanoi aikanaan, että "rakkaus on toimintaa". Oikea vanhurskauttamisoppi johtaa myös arkielämän kilvoitukseen.

http://www.kirjasilta.net/artikkelit/santala/laki.html

...Mutta ihminen ei saa voimaa tee- ja älä tee -asenteista.

Jeesus lunasti lain alaiset, että pääsisimme lapsen asemaan. Emme ole enää lain orjia. Jos perustamme uskomme "lain tekoihin" ja omaan hyvyyteemme, emme kestä Jumalan edessä, sillä hän vaatii yhä täydellisyyttä. Luther sanookin eräässä yhteydessä, että "joka ei ole köyhä, kurja, sairas, syntinen ja tyhmä, ei voi tulla Herran Kristuksen seuraan". Lain vaatimukset riisuvat meidät, että meille kelpaisi Jumalan rakkaus.

keskiviikkona, lokakuuta 12, 2005

Häpeäihminen / häpeäseurakunta

http://www.radikaali.net/yhteiso/keskustelualue.html?a=9&v=17871

Referaattia Salme Blomsterin kirjasta "Musta, valkoinen häpeä"
ISBN: 951-655-568-3
Karas-Sana, RT-Print Oy, Pieksämäki 2004

[s.25 - 27]

"Häpeä voi suojata ihmistä. Pahimmillaan se sairastuttaa, jopa koko seurakunnan."

Julma ja vaativa jumalakuva ei nouse raamatusta. Se tulee sairaan kodin perintönä. Häpeäidentiteetti saa ihmisen ehdollistamaan rakkauden. Tällaisista ihmisistä koostuva seurakunta on hyvin julma ja suorituskeskeinen. Se ehdollistaa rakkauden.


Häpeäihmiset kuuluvat häpeäseurakuntaan. Siellä Jumala on maallisen isän jatke: vaativa, etäinen, sekava, jopa julma. Seurakuntalaisilta vaaditaan täydellisyyttä, ja erilaiset elämisen merkit, ahdistukset, epäonnistumiset ja lankeamiset koetaan kiusallisina. Niistä vaietaan tai rangaistaan erottamalla.

Yhteistöstä tehdään läheisriippuvuuden peli. Arvoasemat ovat ja tärkeät ihmiset ovat Jumalan yläpuolella.

Epäterveessä seurakunnassa on paljon teeskentelyä ja mielistelyä, koska ihmiset kokevat etteivät kelpaa sellaisena kuin ovat.

Tällaisessa seurakunnassa ei ole todellista yhteyttä, ja siksi siellä koetaan paljon yksinäisyyttä.

Aktiivinen epäterve seurakunta toimii pelastuspartion tavoin määritellen itsestään käsin ihmisten tarpeet ja hoidon. Yksilön omilla ehdoilla ei suostuta toimimaan.

Touhuaminen ja tekeminen on asetettu Jumalan etsimisen paikalle. Unohdetaan, että ensin on tunnettava Jumalaa ja vasta sitten toimittava.

Epäterve seurakunta pitää sisällään hurskauden sijasta hurskastelua. Hurskastelu on kuin vaate, jossa päällinen on itsekehua ja vuoriosa kaunaa. Ompelulankana on synkkämielisyys.


Kilvoittelu

Pseudoseurakunnassa on käsitetty väärin raamatun kehoitus unohtaa itsensä. Se ei ole tahdotonta alistumista ja näyristelyä, kellon ympäri palvelemista tai luonteen piirteitten nuijimista.

Itsen unohtaminen on valheellisen minän kulissien riisumista ja eläväksi tulemista. Se on syntiä vastaan kilvoittelua, mutta se ei voi ehdollistaa rakkautta ja sitoa sitä suorituksiin tai muuttumiseen.

Jumala rakastaa meitä niin paljon, että Hän hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin me olemme. Mutta Hän rakastaa meitä liian paljon jättääkseen meidät sellaisiksi kuin me olemme.

Sairas ja terve hengellinen elämä

http://www.radikaali.net/yhteiso/keskustelualue.html?a=19&v=17361

Referaattia Raimo Mäkelän kirjasta "Tasapainoiseen uskoon"
ISBN: 951-9039-39-2
Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy, 1988

[s.95 - 107]

"Kaikki hengelliseltä näyttävä ei ole tervettä, eikä lähtöisin Jumalasta."


Tasapainoinen ja terve ihminen suhtautuu elämään luontevasti. Kaikki on Jumalan luomaa. Jumalan luomasta ruumiista löytyy malleja Jumalan luoman mielen ja hengen toimintaperiaatteisiin.

Sairas hengellisyys askaroi lain parissa lainomaisesti. Se ei ole kohdannut vielä Lunastajaa. Se on ilotonta ja ahdistavaa tai kaiken sallivaa.



1. Suhde todellisuuteen

Mieleltään terve ihminen kohtaa todellisuuden sellaisena kuin se on. Lisäämättä tai poistamatta siitä jotakin.

Hengellisesti tämä merkitsee kielteisten asioiden pakenemista eli synnin syvyyden ja ehdottomuuden kieltämistä. Sairaassa hengellisyydessä paetaan myös myönteisiä asioita eli elämän hyviä lahjoja, jotka Jumala on meille luonut ja antanut.

Sairasta hengellistä elämää elävistä voi usein havaita, että heiltä elämä on jäänt elämättä - joko kokonaan tai osittain - koska he eivät ole uskaltaneet olla ihmisiä eivätkä elää. He ovat yrittäneet olla "kristittyjä", mutta ihmisiä he eivät ole olleet - juuri tämän yrittämisen tähden.

Sairas hengellinen elämä pakenee elämää magian keinoin. Synnit ja ongelmat poistuvat nappia painamalla ja ongelmat katovat taikakeinoin. (Rukous voi olla tällaista. Kirjoittajan huomautus)

Terve hengellisyys ottaa luomakunnan ja Jumalan luomistyön tulokset iloiten ja kokonaisvaltaisesti vastaan. Hän ei kiellä luomakunnan minkään osan arvoa. Tämän kaiken hän tekee vastuullisesti.


2. Asenne ihanteeseen

Jokaisella on ihanne elämästä. Kristitylle tämä ihanne on Jumalan laki.

Sairaassa hengellisyydessä kuvitellaan, että ihanteen ja todellisuuden välinen kuilu voidaan silloittaa - ylittää. Hengellisesti sairas kuvittelee, että hän voi täyttää lain vaatimukset, niitä kohdatessaan.

Näin lakiin suhtautuva joutuu, joko muuttamaan Jumalan asettamaa lakia tai hän masentuu ja luopuu jopa uskostaan.

Terve hengellisyys ei tingi ihanteesta. Vertauksen kohteena eivät ole itse ja toiset eikä lain täyttämisen mahdollisuudet. Vertauksen kohteena on laki. Uskova tunnistaa ja tunnustaa oman syntisyytensä ja kyvyttömyytensä ja haluttomuutensa ihanteen saavuttamiseen.

Kypsä omatunto erottaa toisistaan syyllisyyden ja syyllisyyden tunteen. Eli ehdoton ja ehdollinen, objektiivinen ja subjektiivinen erotetaan.


3. Keskus

Sairaassa hengellisyydessä ihminen tavoittelee omaa etuaan hengellisyyden avulla. Hän etsii lohdutusta omasta itsestään: uskosta, kilvoituksesta, kokemuksista, teoista, onnistumisesta.

Jos hän kokee onnistuneensa kristittynä hän voi lohduttautua sillä. Epäonnistumisia tällainen hengellisyys ei kestä. Mitä enemmän epäonnistumisia, sitä enemmän lohdutonta epätoivoa.

Terve hengellisyys keskittyy Jumalaan. Siitä hän löytää myös itsensä ja saa rauhan.


4. Välineet ja päämäärät

Sairaalle usko on väline itsekkäille pyrkimyksille. Se on korvike elämättömälle elämälle. Onnistumisilla ja epäonnella mitataan uskon määrää.

Jumalasta tehdään sairaassa rukousvastausautomaatti. Jumala pienennetään ihmisen kokoiseksi. Ihmisen palvelijaksi.

Terve ottaa Jumalan Jumalana ja ihmisen ihmisenä. Hengellisyyttä ei hävetä hurskastelun pelossa eikä maallista tarvitse hengellistää.

Syntiä ei demonisoida ihmisestä ulos vaan terve ottaa vastuun itsestään.


5. Jumalan persoonat

Sairaassa hengellisyydessä keskitytään Jumalaan Luojana tai Pyhittäjänä. Väärä hengellisyys saarnaa Pyhän Hengen pyhäksi ja synnittömäksi tekevää voimaa. Näin ihmisestä tulisi Jumalalle otollisempi.

Tällainen ihminen askaroi Jumalan lain parissa ja elää lainomaisesti, koska hän ei ole vielä nähnyt eikä käsittänyt evankeliumia.

Terve hengellisyys keskittyy Lunastajaan eli kokonaan ihmisen ulkopuolella tapahtuneeseen Jumalan tekoon.

Sovituksessa saamme voiman myös pyhitykseen eli Luojamme tahdon mukaiseen elämän, rakkauteen Häntä ja lähimmäisiämme kohtaan.


6. Suhde toisiin ihmisiin

Sairas hengellisyys on muita sitovaa, kaavamaista ja tukahduttavaa. Siinä ei ole itse koettu vapautta ja näin sitä ei voida suoda muillekaan.

Terve hengellisyys on vapautunutta, luovaa, yksilöllistä ja monimuotoista. Se houkuttelee esiin rakkautta lähimmäisestä.


7. Suhde itseen

Sairas vaatii täydellisyyttä itseltään ja muilta. Vajavuus ja epäonnistumiset eivät ole sallittuja.

Terve tunnustaa, että oman sairautensa ja vajavuutensa. Se tietää, ettei täysin tervettä hengellisyyttä ole olemassakaan.

Terveyden paras merkki on, että kristitty taistelee sairasta hengellisyyttä vastaan omassa itsessään.


8. Oppi

Sairas oppi siirtyy ulkopuolisesta todellisuudesta ja historiasta historiattomaan sisäiseen maailmaan.

Tärkein erotin on sovitusoppi.

Opetetaanko objektiivista ihmisestä irrallaan olevaa sovitusta vai subjektiivista sovitusta, jossa vasta ihmisessä tapahtunut muutos lopulta tuottaa sovituksen Jumalassakin. Tällöin sovitus ja vanhurskauttaminen samaistuvat, vaikka Raamatussa ne ovat selvästi eri asiat.

Samaksi voidaan lukea opetus pyhityksestä. Riittääkö Jeesuksen sijaispyhyys vai tarvitaanko ihmisen omaa pyhyyttä Jumalalle kelpaamiseen. Jälkimmäinen on sairauden lähde ja ilmentymä.


9. Elämänasenne

Sairas hengellinen elämä on ilotonta, kireää, hapanta ja ahdistavaa - tai sitten kaiken hyväksyvää.

Terve ymmärtää asiat todellisesti. Esimerkikkinä käy terpaian läpi käyneet ihmiset. He kiittävät esimerkiksi vanhempiaan edes siitä että ovat saaneet syntyä. Terve hengellisyys ei pelkästään kiitä, se jopa kiittää siitä että se saa kiittää.




Categories:

Seksuaalisuus - yksityisasia?

http://www.radikaali.net/yhteiso/keskustelualue.html?a=19&v=17361


VIITE: http://www.aslan.fi/artikkelit.htm

Ote Henri J. M. Nouwenin teoksesta 'Kutsumus : hengellinen päiväkirja'
Kirjapaja 1990
ISBN: 951-621-963-2

[s. 217-218]


Salassapidetty on erillistynyt vaarallinen voima. Seksuaalisuus on yksityistä ja yhteisöllistä. Avoimuus tekee tilaa Jeesuksen rakkaudelle.


Usein ajattelemme seksuaalisuutta yksityisasiana. Seksuaalifantasioiden, seksuaalisten ajatusten, seksuaalisten toimintojen katsotaan yleensä kuuluvan henkilön yksityiselämän alueelle.

Mutta elämän jaottelu yksityiseen ja julkiseen sektoriin on valheellista lohkomista, ja juuri siitä valheesta ovat lähtöisin monet ongelmat, joiden kanssa me nykyisin kamppailemme. Kristityn elämässä ei ole olemassakaan yksityiselämää (vain minulle!) ja julkista elämää (toisille). Kristityille kaikkein salaisimmatkin fantasiat, ajatukset, tunteet, tunnereaktiot ja toiminnat ovat joko palvelemassa yhteisöä tai vahingoittamssa sitä.

En voi ikinä sanoa: "Se mitä ajattelen, tunnen tai teen yksityisajallani ei kuulu kenelläkään toiselle." Sehän kuuluu kaikille! Yhteisön henkinen ja hengellinen terveys riippuu suuressa määrin siitä tavasta, jolla sen jäsenet elävät kaikkein henkilökohtaisinta elämäänsä ihmiskumppaniensa palveluksessa.

Puhtaan elämän eläminen on ilmeisen ongelmallista. Jos katson, että seksuaalinen elämäni on salaista, vain minulle kuuluvaa elämää, koko tämä alue pikkuhiljaa irtautuu muusta elämästäni ja muuttuu vaaralliseksi voimaksi. Olen alkanut yhä enemmän pohtia, kuinka suuri osa meidän kokemistamme seksuaalisista pakkoneurooseista on seurausta seksuaalielämämme privatisoitumisesta. Se mikä pysyy kätkössä, pimeässä, puhumattomissa, voi helposti muuttua tuhoavaksi voimaksi, joka on aina valmiina purkautumaan odottamattomissa tilanteissa.

Ensi askel kohti puhtautta on sen tosiasian tiedostaminen, että seksuaalisuuteni on luonteeltaan sekä henkilökohtaista että yhteisöllistä. Minun on uskallettava todeta, että minä voin vahingoittaa lähimmäisiäni myös sillä mitä ajattelen, en vain sillä mitä sanon tai teen. Rippi merkitsee sitä, että jaan sisäiset kamppailuni jonkun luotettavan henkilön kanssa, joka pystyy ottamaan tunnustuksen vastaan yhteisön nimessä. Tämä tunnustus voi tapahtua katumuksen sakramentin puitteissa, mutta ei välttämättä vain siinä.

Tärkeintä on, että alan laskea sisäisen elämäni kuuluvaksi yhteisöelämään. Tämä yhteenkuuluvuuden tietoinen vahvistuminen heikentää hiljalleen seksuaalisten ajatusten ja fantasioiden pakonomaista luonnetta. Mitä selkeämmin luovun yksityiselämästä ja käännän sen persoonalliseksi elämäksi, josta olen vastuussa yhteisölle, sitä helpompi minun on elää siveellisesti puhdasta elämää - koskapa yhteisö, jota Jeesus muovaa ja pitää koossa, muuntaa itsekkäitä toiveitani haluksi palvella Jumalan kansaa olemassaoloni kaikilla alueilla.

Kun päästän sisäisen elämäni päivänvaloon, Jeesuksen rakkaus pääsee yhteisössä paljastamaan väärät toiveeni, karkottamaan demonit ja johdattamaan minut valoon, niin että voin valon lapsena elää ylösnousseen Kristuksen todistajana. Näin pystyn elämään aidolla tavalla puhdasta elämää.

Tapani Sopanen - 'Onko todella?'

Tapani Sopanen - 'Onko todella?'
ISBN 951-606-418-3
Aika Oy, 1995
[s. 45-53]

Itsetyydytys voi olla syntiä, sitä se ei kuitenkaan automaattisesti ole

Mielisairaalan suljetulla osastolla on ihmisiä masturbaatiohäpeän vuoksi. Häpeä koskettaa 0-80 -vuotiaita. Häpeä syntyy yhteisön luomasta ilmapiiristä.

Avointa, kiihkotonta raamattuun pohjaavaa seksuaalivalistusta on pidettävä yllä. Jeesus varoitti lainopettajia raskaiden taakkojen painamisesta heikkojen harteille.

Raamattu ei puhu itsetyydytyksestä mitään. Roomalaiskirjeen haureuskohdat mm. puhuvat homoudesta, eivät masturbaatiosta.

Raamattu puhuu mielen puhtaudesta ja hengessä elämisestä. Puhtaalle kaikki on puhdasta likaiselle kaikki on likaista. 'Varjele sydämesi' (Sananl.)

Masturboinnin tarve on fysiologinen ilmiö ja sellaisenaan ongelmaton. Psyykkisesti asia on ongelmallisempi. Haureellinen hekumointi on synti ja särkee ihmistä. Normaali seksuaalinen käytös ja epänormaali synnillinen hekumointi on erotettava toisistaan.

Itsetyydytys synti vai ei? FAQ/UKK

Miksi keskustella?

Niin kauan, kun ihmiset saavat tunne-elämän vammoja kristillisestä opetuksesta, on uskallettava keskustella.


Lähtökohta

1. Määrittele itse ensin mitä on 'synti'.
2. Siveyskohdat on sidottu asiayhteyteen raamatussa.
3. Suoraan raamattu ei sano itsensä tyydytämisestä mitään.
4. Sana 'himo' (epithumia) on raamatussa itsessään neutraali.
5. Ilmiö koskettaa lähes jokaista (80-95%). Synti särkee ja jättää aina jälkensä. Millä tavalla terve seksuaalisuus ja siihen kuuluva masturbaatio rikkovat? (Tutkimus kiitos)
6. Häpeää tunnetaan koko seksuaalisuudesta kaikissa kulttuureissa. Häpeä kertoisi silloin, että koko seksuaalisuus on syntiä.


On syntiä

http://www.students.tut.fi/~satamam/seksi.html#itsetyydytys
http://www.uskontie.net/petterihaipola/masturbointi.shtml


Keskustelua radikaali.net:ssä


http://tinyurl.com/8dhwg

Kirjasta: Tapani Sopanen - 'Onko todella?'
http://tinyurl.com/d7jdq


Voi olla syntiä?

Moni ihminen ei edelleenkään pääse väärästä lähtökohdasta mihinkään:
  1. Minä itse olen päättänyt, että itsetyydytys on saastaista himoa.
  2. Koska raamatussa kielletään himot, niin ei saa masturboida.
Tarkoitan sitä, että on ensin päätetty mitä aiotaan löytää ja sitten lähdetään etsimään sitä ja argumentteja tälle 'löydökselle'.

Muuta argumenttia tällaisella ihmisellä ei ole antaa. Esimerkkejä maailmalta:

Sir_JoN: " Ainut asia mitä ei suoraan Raamatusta löydy, on juuri itsetyydytys, ehkäpä sen takia, että silloiset ihmiset pitivät aika naurettavana ideana harrastaa seksiä itsensä kanssa, myös saastaisena. "

Petteri Haipola: " Vastaus itsetyydytyksen synnillisyyteen täytyy löytää Raamatun rivien välistä ja päättelemällä, koska sitä ei suoraan Raamatussa sanota. "

Mikko Satama: " Kysymys itsetyydytyksestä eli masturboimisesta on ensinäkemältä hankala, koska Raamattu ei puhu siitä suoraan. "


Jumalan vai ihmisen sana?

On siis perin merkillistä, että ihmisten itsensä tekemät p ä ä t e l m ä t asetetaan Jumalan sanan asemaan. Haipola ja Satama voivat olla aivan yhtä hyvin väärässä kuin muutkin.

Mikäli masturbointi olisi synti, niin asia olisi tuotu raamatussa sanottu suoraan. Kyseessä ei nimittäin ole nykyajan keksintö. Vertaus aborttiin tai vastaaviin ei siis käy. Masturbointi ei myöskään itse tekona riko ketään. Se ei siis ole vääryyttä ketään kohtaan. Masturbointi on myös erittäin yleinen ilmiö. Lähes kaikkia koskettavaa. Mitään muuta näin yleistä ilmiötä ei kristikunta olekaan vielä yrittänyt synniksi väittää.

Tässä tapauksessa väitän, että yleisyys on normaaliuden merkki. Sen verran suuresta ilmiöstä on kysymys. Seksuaalisuuden kieroutumia on turha tähän tuoda vasta-argumentiksi, kun sanon:
Jumalalla oli aikaa 1600 vuotta ilmoittaa sanaansa moraaliohjeensa. Mikäli näin luontainen tapa olisi helvettiin vievä synti, niin rakastava Isämme olisi sen sanonut yhtä selvästi kuin monet muutkin varoitukset.

Unet, ajatukset, mieli, tarve

On valtavan tuhoisaa mieltää ajatukset ja tunteet samaksi asiaksi tahdon kanssa. Puhuessaan himosta Jeesus halusi sanoa tekemättömän teon merkityksen. Suunniteltu ja tahdottu mutta tekemätön teko on yhtä paha kuin teko itsessään.

Miten tämä liittyy seksuaaliseen kiihotukseen yksin tai aviopuolison kanssa?

Kun ihmiset kiihottuvat ja laukeavat unissaan - luonnostaan, niin kertoisiko tämä ilmiön luonnollisuudesta jotakin?

Meillä on siis Tieto, Tahto ja Tunteet. Tunteet eivät ole syntiä. Ainakaan tahdon alaisia. Me emme voi päättää mitä tunnemme!

Seksuaalisuus on tarve. Se on tarvehierarkiassa korkeammalla kuin ruoka tai ilma mutta se on kuitenkin tarve ja luonnollinen vietti. Hengessä eläminen ei tarkoita ruumiin tarpeista irrallaan elämistä. Kristillinen kirkko on halunnut erota Gnostilaisesta hengen ylistämisetä ja ruumiin häpäisemisestä jo ajat sitten.

Satama: " Nykyään on valitettavasti vallalla käsitys, jonka mukaan seksuaaliset halut olisivat ihmisen perustarpeita, joita on pakko tyydyttää. Tämä ei ole totta. Apostoli Paavalin mukaan seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen ei ole samanlainen tarve kuin esimerkiksi ravinnon tarve: "

'Haureus' EI ole sama asia kuin 'Seksuaalinen tarve'. Kirjoittajalta menevät nyt tässä kohdassa päärynät ja omenat pahan kerran sekaisin.


Haipola et al. tarkemmin

http://www.students.tut.fi/~satamam/seksi.html#itsetyydytys
http://www.uskontie.net/petterihaipola/masturbointi.shtml

Tämä kaava on mahdoton: seksuaalisuus = lihan himossa eläminen.

Näin kuitenkin moni yrittää väittää. Tarkastellaanpa tätä kuuluisaa tekstiä. Sen ydin rakentuu seuraavalle päättelyketjulle:

Mikko Satama:
" ....on se silti ymmärrettävä luonteeltaan seksiksi....

....Se on seksiä, joka ei tapahdu avioliitossa. Samoin se on himoitsemista, koska se tuo lähes poikkeuksetta mieleen saastaisia ajatuksia.

.... Mielestäni Pietari kirjoittaa hyvin nimenomaan itsetyydytykseen liittyen:

“Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää - varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja.”(2. Piet. 2:9-10) "

Väitteitä joihin päätelmät nojaavat

A. Itsetyydytys on seksiä/saastaisia haluja -> haureutta, koska se ei tapahdu avioliitossa

  1. Onko masturbointi avioliitossa aviorikos? Saako silloin erota?
  2. Syyllistynkö esiaviolliseen seksiin masturboidessani sinkkuna? Voinko sen jälkeen mennä enää naimisiin?
  3. Miten saastainen halu ja itsetyydytys on kyetty yhdistämään samaksi asiaksi. Pietari ei sitä tuossa tekstissä tee.
  4. Pietari puhuu henkivaltojen herjaamisesta ja päivästä toiseen jatkuvassa hekumassa elämisestä. Miten se liittyy terveeseen seksuaalisuuteen?

B. Itsetyydytys on himojen mukaan elämistä.
  1. Avioseksi on myös himojen mukaan elämistä.
  2. Seksuaalinen kiihottuminen on aina himoa ja kiihkoa.

C. Se on himoitsemista, koska se tuo lähes poikkeuksetta mieleen saastaisia ajatuksia.
  1. Onko seksuaalinen kiihottuminen saastaista?
  2. Kenelle, minkä tutkimuksen mukaan? Ei todellakaan kaikille.
  3. Mitä ovat saastaiset ajatukset? Sitä kiihoittumistako?
  4. Kohteettomien fantasioiden ja unelmien ero jonkin tietyn himoitsemiseen on suuri.

D. Samoin on huomioitava, että itsetyydytys synnyttää lähes poikkeuksetta syyllisyyden ja tyhjyyden tunteita.
  1. Vai liian puritaaninen syyllistävä kasvatusko sen teki?
  2. Toisaalta erään tutkimuksen mukaan kyseessä on aikuisuuteen siirtynyt yleinen insesmin häpeä.
  3. Tutkimusten mukaan häpeää liittyy kaikissa kulttuureissa kaikkeen seksuaalisuuteen. Onko siis koko seksuaalisuus syntiä?

E. Eräs tärkeä itsetyydytykseen liittyvä asia on riippuvuus.
  1. Riippuvuus on sairaus tai pikemminkin oire jostakin syvemmästä prosessista. Tämän kokonaisuuden määritelmät ovat erikseen. Tutustukaa ensin niihin. Kaikki eivät addiktoidu masturbointiin.
  2. Me olemme riippuvaisia läheisyydestä ja rakkaudesta. Olemmeko sairaita? Varsinkin pieni lapsi tarvitsee tasapainoiseen kehitykseen 5 halausta päivässä. Ovatko lapset jotenkin sairaita ja epänormaaleja?

Itsetyydytyksen pitäminen syntinä johtaa mielettömyyksiin

Aviovuoteessa:

* Saako rakastellessa koskettaa itseään?
* Saako aviopuoliso 'masturboida' minua?
* Saako harrastaa puhelinseksiä keskenään?
* Saako laueta eri aikaan? (Sehän on itsekästä, saada ennen toista...)
* Teenkö aviorikoksen?

Muutenkin olemme pulassa:

* Onko kehitysvamma paholaisen tekoja? Monet kehitysvammaiset tyydyttävät pakonomaisesti.
* Lapset tyydyttävät. Hyvin pienetkin. (17% 10-vuotiaista tytöistä masturboi...)
* Nuoret vammautuvat psyykkisesti kun seksuaalisuutta opetetaan liian ahdasmielisesti.


Se VOI olla haureutta! Kyllä, aivan totta!

Itsetyydytys voi olla osa haureutta. Ihminen voi ottaa hekumointinsa välineeksi ja jumalasuhteensa esteeksi oikeastaan aivan mitä tahansa. Ajattele seuraavia asioita:

* Pukeutuminen
* Ruoka
* Rakastelu
* Virtsaaminen/ulostaminen

Kaikki nämä asiat voivat olla osa haureutta. Pitäisikö näitä kaikkia välttää normaaleissa muodoissaan siksi, että ne voivat olla osa haureuden ilmentymää? Sama pätee masturbointiin. Normaalina käytöksenä asiat ovat hyvin psyykkisesti ja hengellisesti.


Mikä on haureutta ja syntiä?

Haureutta on kaikki seksuaalisen kiihkon valtaan jääminen, joka asettuu Jumalan rakkauden paikalle. Irtosuhteet, pakonomainen pornon kulutus jne... Haureutta voi harjoittaa siis avioliitossakin.


Syntiä?

Ongelmana ei ole siis itse teko vaan vaikuttimet. Mikäli rakkauden kaksoiskäsky ei rikkoudu - olemme Jumalan yhteydessä - kaikki on hyvin.

Synti erottaa Jumalasta. Mieti mitkä asiat elämässäsi todella vievät sinua pois Jumalan luota.

Ja lopuksi on armo, sekä mahdollisuus kasvaa armon johdatuksessa. Kesken SAA olla, vaikkei saa pysähtyä tai tulla valjuksi...


Omatunto

Omatunto kipeä... syyttävä sydän. (Pro Fide) Älä tee omaatuntoasi vastaan. Se on syntiä, siis eroa Jumalasta ja rike Herraa vastaan. Rukoile sen sijaan rauhaa omalletunnollesi tai armossa voimaa olla tekemättä asiaa joka sinua vaivaa.

Älä koskaan kuitenkaan kanna syyllisyyttä asiasta, jonka olet rukouksessa ristin juurelle kantanut. Kerta riittää. Ole rauhallisin mielin. Jeesus ei tuomitse! Raamattu lupaa sen!

Pese kaikki syyllisyys aina Jeesuksen verellä ja nosta katseesi Kristukseen. Muuten omatunto paatuu...

[Joh 8:11] Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

[Joh 8:15] Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.

torstaina, lokakuuta 06, 2005

Hello world.

Tarvitsin paikan koota keskustelunkäänteitä radikaali.net -keskusteluista. Tässä se.