Tervetuloa takaisin

Radikaali.net palasi takaisin. Päivitin tämä uudempaan bloggeriin ja nyt on aika luokitella vanhat tekstit aihealueisiin. Näin luettavuus säilyy. Radikaalin lainaamisessa helpottava 'bookmarklet' on sekin päivitetty uuden Radin vaatimusten mukaan.

Ateismin aakkoset.

http://www.radikaali.net/yhteiso/keskustelualue.html?a=12&v=23268#645143

Referaattia kirjasta; Tapio Puolimatka: "Usko, tieto ja myytit"
ISBN: 951-26-5347-8
Tammi, Vammalan kirjapaino Oy, 2005

[s.149-150]

A = Ateisti, Ajatteleva, Apina...

Kirja antaa oivallisesti ajateltavaa kaikille itseään älykkäinä pitäville. Ja varsinkin kirja haastaa kaikki ateistit todella kyseenalaistamaan omat 'argumenttinsa'.


Onko järkee vai ei?

Ateismi on järjen vastaista, koska ajatteleva ateisti joutuu epäilemään tiedon mahdollisuutta eikä voi johdonmukaisesti olettaa tietävänsä mitään. Ateisimin pohjalta ei voida perustella uskoa siihen, että havainnot vastaavat todellisuutta tai että järkisyyt antavat perusteen pitää jotakin käsitystä totena. (Filosofi Alvin Plantinga)


A niin kuin apina!

Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilal mitään arvao, ovatko ne ollenkaan luotettavia ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielessä kehittyneisiin vakaumuksiin, jos sen mielessä on yleensä mitään vakaumuksia >> (Darwin, 1887)


Epäilys on itsensä tuhoava kehä.

Koska ateistilla on syy epäillä älyllisten kykyjensä luotettavuutta, hänellä on syy epäillä kaikkia uskomuksia, jotka ovat näiden älylliusten kykyjen tuotetta. Toisin sanoen, hänellä on syy epäillä kaikkia uskomuksiaan. Koska ateismi on yksi hänen uskomuksistaan, hänellä on syy epäillä sitä.

Tämä merkistee sitä, että ateismi on sisäisesti epäjohdonmukainen, koska sen omat perustavat oletukset tekevät sitä puoltavat perustelut epäilyksenalaisiksi: kaikki ne syyt, joiden ateismi katsoo tukevan vakaumistaan, tulevat epäilyksen alaisiksi sen omien oletusten pohjalta. (Puolimatka, Plantinga)

Kategoria: Kirjareferaatit

Pukeutumiskoodeista

http://www.radikaali.net/yhteiso/keskustelualue.html?a=14&v=23071#641558

http://www.satunainen.net/
http:/www.777life.com/

Minulle tulee olo näitä pukeutumiskoodisivustoja (joita on muitakin) lukiessa, että onko oikeasti unohdettu se tärkein. Sydämen puhtaus on se mistä Jeesuskin puhui...

Tarkoitan, että hengen hedelmänä tuollaiset periaatteet ovat hieno juttu mutta eivät ne ulkonaiset rituaalit ketään itsessään uskovaiseksi tee. Saati sitten takaa onnellista avioliittoa...

Oikeastaan jatkuva koodeihin, sääntöihin ja rituaaleihin painottuva puhe kertoo heikosta luottamuksesta Jumalaan ja elämään. IMHO (= In My Honest Opinion)

Jumalan ohjeet ja laki ovat ihana asia. Tie rauhaan ei kuitenkaan ala lakikirjasta vaan aivan muualta. Siis etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen armoaan sitten kaikki muu myös teille annetaan.

Ketun (satunaisen) jutuista tulee minulle mielikuva nuoresta ihanteita täynnä olevasta naisesta, jolla voi olla vastassaan kova kolaus elämän myötä. Eli löysää pipoa, niin kuin Itikka sanoi :D

Oikean väristen lasien läpi katsottuna sivusto on hyvää ja tervemoraalista asiaa. Näkökulma on vain siis lukijalla oltava terve. Edelleen IMHO.

Tarkemmin ajateltuna minusta tuollainen 'sipistely' on omankaltainen perversionsa sekin ;)

Turvallisesti matkaan

http://www.radikaali.net/yhteiso/keskustelualue.html?a=8&v=17667

Referaattia Saara Kinnusen kirjasta "Turvallisesti matkaan"
ISBN: 951-655-563-2
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2001

[s.62 - 67]

Saara Kinnunen on johtavia ja arvostetuimpia kristittyjä kasvatusalan ammattilaisia tänä päivänä.

Lapsi oppii oikean ja väärän käsityksen 2-6 ikävuosina. Esimerkki ja kannustus antavat parhaan pohjan. Ankarat rangaistukset ja niiden uhka viestittää kelpaamattomuutta ja pitää yllä hylkäämisen uhkaa.

Pelolla kasvatetun oma harkintakyky ei pääse kasvamaan normaalisti. Rangaistuksiin perustuva kasvatus silmanpalvontaa ja sairasta kiltteyttä tai ylipelokkuutta.

Alituinen syyllisyys vaivaa pelolla kasvatettuja.

Ankara isäsuhde ei tutkimusten mukaan tuota moraalisesti valveutuneita lapsia.

Kristillisen kasvatuksen pohja tulee levätä armahtavassa ja anteeksiantavassa jumalakuvassa.



Mikä on oikein

Moraalikehityksen kannalta ikävuodet kahdesta kuuteen on tärkeä aika. Tällöin lapsen omatunto ja syyllisyydentunteet alkavat kehittyä.

Harjoitteluvaiheessa etsitään oikean ja väärän rajoja. Rajojen ylityksiin on suhtauduttava vakavasti.

Aikaisemmin käytettiin opetuksessa rangaistuksen uhkaa, jolloin pelko oli motiivi oikein tekemiselle. Lapsen oma harkintakyky ei pääse näin kehittymään. Pelolla kasvatetun oma harkintakyky ei pääse kasvamaan normaalisti. Rangaistuksiin perustuva kasvatus silmanpalvontaa ja sairasta kiltteyttä tai ylipelokkuutta.

Ankarien rangaistusten uhka tekee arat lapset pelokkaiksi. Joskus rangastuksen pelkoon sisältyy hylätyksi tulemisen pelko: "Sinusta ei enää tykätä, sinut jätetään yksin. Emme halua tuolla tavalla käyttäytyvää lasta". Se on kuitenkin aivan liian voimakas uhka ja neurotisoi lapsen omantunnon.

Kannustus

Lasta voidaan auttaa kehittämään sisäistynyt oikean ja väärän taju. Kun lasta kiitetään hänen hyvästä käytöksestään, hän motivoituu toimimaan toistekin aikuisten kiittämällä tavalla. Toistuva rajojen pitäminen ja ohjeiden perustelu luo tiedollisen pohjan moraalin oppimiselle.

Lisäksi tarvitaan vanhempien oma esimerkki, joka on yhdensuuntainen. Jos toinen tai toinen puuttuu kokonaisuus ontuu.

Kun aikuinen toteuttaa omassa käytöksessään koskemattomuuden arvoa, hän voi silloin vaatia sitä myös lapseltaan.

Isän vaikutus

Isän ankaruus ja rankaiseva kurinpito ei tuottanut tutkimusten mukaan moraalisesti valveutuneita lapsia.


Kun lapsi tekee väärin

Jokainen lapsi samoin kuin aikuinen rikkoo omia moraalinormejaan ja ihanteitaan vastaan. Seurauksena on omantunnontuskia ja itsesyytöksiä. Aikuisen tehtävänä on auttaa lasta selviämään ristiriidasta.

Kun lapsi rikkoo sääntöjä on aikuisen ilmaistava paheksuntansa. Välittömästi lasta rankaiseva estää lapsen omaa omaatuntoa toimimasta. Lapsessa syntyy sitä vastoin puolustusreaktiona viha.

Anteeksiantamista ei saa pakottaa. Anteeksiantaminen on mahdollista vasta kun lapsi on käsitellyt sisällään tunnekuohut. Anteeksiannolle on annettava aikaraja - vaikkapa ruokailuun mennessä.

Jos lapselle halutaan antaa kristillistä kasvatusta, on hänelle hyvä kertoa Jumalan ehdottomasta anteeksiantamuksesta. Jumala haluaa, että toimimme oikein, mutta ei hylkää meitä, kun teemme väärin.

Kaikki tekevät väärin, joskus jopa tahallaan. Jumalalle saa kertoa rikkomukset ja häneltä saa pyytää anteeksi. Jumalaa ei tarvitse pelätä.

Kategoria: Kirjareferaatit

Raamatuntulkintaa

Vain eksegetiikka tuo oikean raamattunäkemyksen

Toiset sanovat, ettei Raamattua pidä lainkaan selittää ja tulkita, vaan yksinomaan lukea ja totella. Tämän voi hyvällä tahdolla nähdä kuvastavan sellaista oikeaa asennetta, jossa halutaan kaikessa olla kuuliaisia Jumalan sanalle. Sellainen asenne meillä tuleekin olla. Mutta pelkäänpä että tuollainen lausahdus kuvastaa usein puhujan ylimielisyyttä tai jopa laiskuutta Raamattunsa äärellä.

Missään tapauksessa väite ei käytännössä pidä paikkaansa. Kaikki, mitä aiot sanoa tai tehdä Raamatun pohjalta, vaatii jo Raamatun selittämistä, eksegetiikkaa. Raamattu itse opettaa, että meidän on selitettävä ja tulkittava Kirjoituksia oikealla tavalla.

--> http://gamma.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm

Itsekuri

Katsopa ympärillesi. Kaikkialla on uskontoja, filosofioita ja asenteita joiden mielestä ihmisen tulee kehittyä ja kehtittää itseään.

Kristinuskon ydinsanoma on, että Jumala on tehnyt puolestamme. Sellaiseen ajatukseen ei kuulu meidän itsensä kurittaminen ja kasvattaminen.

Kasvu ja muutos lähtee Herrasta. Taivaan isi on suuri savenvalaja, joka haluaisi muovata meistä sellaisia kuin Hän alunperin tarkoitti. Suostuminen tuohon muutokseen johtaa vinoon muotoutuneen saviastian särkymiseen ja uudelleen muovaamiseen. Itsensä menettäminen ei voi tapahtua omassa voimassa. Minun väheneminen ei voi tapahtua omassa voimassa. Se, että minut löydetään ei ole minun ansio.

Antautuminen Jumalalle ja Hänen armoonsa on omalle lihalle kovin vastenmielistä. Tätä kilvoittelua meidän tulee harjoittaa - armoon nöyrtymistä. Armoon suostuminen ei käy luonnostaan. Sitä vastaan liha taistelee - viimeiseen hengenvetoon.

Kaikella ulkonaisella 'älä tartu' ja 'älä maista' - sillä on viisauden maine juuri tuon itsekkään ja omahyväisen lihan takia. Ihmisen suurimpia syntejä on ylpeys. Ihminen tahtoisi tietää ja hallita asioita kuten Jumala.

Miten voit hallita, jos sinun pitäisikin tulla heikoksi, pieneksi ja jäädä toisesta riippuvaiseksi? Kas siinä ristin hullutus maailmalle.

Masennus ja tuska

Kaikkien sisäisten tuskien taustalla on jonkin asian sulkeminen pois tietoisuudesta. Masennus ja tuska - ne ovat merkkejä puolustusreaktiosta. Mieli pyrkii aktiivisesti painamaan pois liian pelottavalta tuntuvia asioita. Ne voivat olla todellisuudessa hyvinkin pieniä. Esimerkiksi lapsena kuultuja haukkuja tai vastaavaa. Ne vain kaikuvat ajattomassa sisäisessä maailmassamme edelleen yhtä pelottavina kuin silloin. Niiden kohtaaminen vaatii suurta turvaa ja avoimuutta.

Rakastetuksi tuleminen, usko siihen että kelpaa, hyväksyminen - armoon luottaminen. Mukavia lähtöpisteitä eheytymiselle.