Itsekuri

Katsopa ympärillesi. Kaikkialla on uskontoja, filosofioita ja asenteita joiden mielestä ihmisen tulee kehittyä ja kehtittää itseään.

Kristinuskon ydinsanoma on, että Jumala on tehnyt puolestamme. Sellaiseen ajatukseen ei kuulu meidän itsensä kurittaminen ja kasvattaminen.

Kasvu ja muutos lähtee Herrasta. Taivaan isi on suuri savenvalaja, joka haluaisi muovata meistä sellaisia kuin Hän alunperin tarkoitti. Suostuminen tuohon muutokseen johtaa vinoon muotoutuneen saviastian särkymiseen ja uudelleen muovaamiseen. Itsensä menettäminen ei voi tapahtua omassa voimassa. Minun väheneminen ei voi tapahtua omassa voimassa. Se, että minut löydetään ei ole minun ansio.

Antautuminen Jumalalle ja Hänen armoonsa on omalle lihalle kovin vastenmielistä. Tätä kilvoittelua meidän tulee harjoittaa - armoon nöyrtymistä. Armoon suostuminen ei käy luonnostaan. Sitä vastaan liha taistelee - viimeiseen hengenvetoon.

Kaikella ulkonaisella 'älä tartu' ja 'älä maista' - sillä on viisauden maine juuri tuon itsekkään ja omahyväisen lihan takia. Ihmisen suurimpia syntejä on ylpeys. Ihminen tahtoisi tietää ja hallita asioita kuten Jumala.

Miten voit hallita, jos sinun pitäisikin tulla heikoksi, pieneksi ja jäädä toisesta riippuvaiseksi? Kas siinä ristin hullutus maailmalle.