Referaattia Salme Blomsterin kirjasta "Musta, valkoinen häpeä"
ISBN: 951-655-568-3
Karas-Sana, RT-Print Oy, Pieksämäki 2004
[s.25 - 27]
"Häpeä voi suojata ihmistä. Pahimmillaan se sairastuttaa, jopa koko seurakunnan."
Julma ja vaativa jumalakuva ei nouse raamatusta. Se tulee sairaan kodin perintönä. Häpeäidentiteetti saa ihmisen ehdollistamaan rakkauden. Tällaisista ihmisistä koostuva seurakunta on hyvin julma ja suorituskeskeinen. Se ehdollistaa rakkauden.
Häpeäihmiset kuuluvat häpeäseurakuntaan. Siellä Jumala on maallisen isän jatke: vaativa, etäinen, sekava, jopa julma. Seurakuntalaisilta vaaditaan täydellisyyttä, ja erilaiset elämisen merkit, ahdistukset, epäonnistumiset ja lankeamiset koetaan kiusallisina. Niistä vaietaan tai rangaistaan erottamalla.
Yhteistöstä tehdään läheisriippuvuuden peli. Arvoasemat ovat ja tärkeät ihmiset ovat Jumalan yläpuolella.
Epäterveessä seurakunnassa on paljon teeskentelyä ja mielistelyä, koska ihmiset kokevat etteivät kelpaa sellaisena kuin ovat.
Tällaisessa seurakunnassa ei ole todellista yhteyttä, ja siksi siellä koetaan paljon yksinäisyyttä.
Aktiivinen epäterve seurakunta toimii pelastuspartion tavoin määritellen itsestään käsin ihmisten tarpeet ja hoidon. Yksilön omilla ehdoilla ei suostuta toimimaan.
Touhuaminen ja tekeminen on asetettu Jumalan etsimisen paikalle. Unohdetaan, että ensin on tunnettava Jumalaa ja vasta sitten toimittava.
Epäterve seurakunta pitää sisällään hurskauden sijasta hurskastelua. Hurskastelu on kuin vaate, jossa päällinen on itsekehua ja vuoriosa kaunaa. Ompelulankana on synkkämielisyys.
Kilvoittelu
Pseudoseurakunnassa on käsitetty väärin raamatun kehoitus unohtaa itsensä. Se ei ole tahdotonta alistumista ja näyristelyä, kellon ympäri palvelemista tai luonteen piirteitten nuijimista.
Itsen unohtaminen on valheellisen minän kulissien riisumista ja eläväksi tulemista. Se on syntiä vastaan kilvoittelua, mutta se ei voi ehdollistaa rakkautta ja sitoa sitä suorituksiin tai muuttumiseen.
Jumala rakastaa meitä niin paljon, että Hän hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin me olemme. Mutta Hän rakastaa meitä liian paljon jättääkseen meidät sellaisiksi kuin me olemme.
Categories: Kirjareferaatit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti