Referaattia Raimo Mäkelän kirjasta "Tasapainoiseen uskoon"
ISBN: 951-9039-39-2
Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy, 1988
[s.95 - 107]
"Kaikki hengelliseltä näyttävä ei ole tervettä, eikä lähtöisin Jumalasta."
Tasapainoinen ja terve ihminen suhtautuu elämään luontevasti. Kaikki on Jumalan luomaa. Jumalan luomasta ruumiista löytyy malleja Jumalan luoman mielen ja hengen toimintaperiaatteisiin.
Sairas hengellisyys askaroi lain parissa lainomaisesti. Se ei ole kohdannut vielä Lunastajaa. Se on ilotonta ja ahdistavaa tai kaiken sallivaa.
1. Suhde todellisuuteen
Mieleltään terve ihminen kohtaa todellisuuden sellaisena kuin se on. Lisäämättä tai poistamatta siitä jotakin.
Hengellisesti tämä merkitsee kielteisten asioiden pakenemista eli synnin syvyyden ja ehdottomuuden kieltämistä. Sairaassa hengellisyydessä paetaan myös myönteisiä asioita eli elämän hyviä lahjoja, jotka Jumala on meille luonut ja antanut.
Sairasta hengellistä elämää elävistä voi usein havaita, että heiltä elämä on jäänt elämättä - joko kokonaan tai osittain - koska he eivät ole uskaltaneet olla ihmisiä eivätkä elää. He ovat yrittäneet olla "kristittyjä", mutta ihmisiä he eivät ole olleet - juuri tämän yrittämisen tähden.
Sairas hengellinen elämä pakenee elämää magian keinoin. Synnit ja ongelmat poistuvat nappia painamalla ja ongelmat katovat taikakeinoin. (Rukous voi olla tällaista. Kirjoittajan huomautus)
Terve hengellisyys ottaa luomakunnan ja Jumalan luomistyön tulokset iloiten ja kokonaisvaltaisesti vastaan. Hän ei kiellä luomakunnan minkään osan arvoa. Tämän kaiken hän tekee vastuullisesti.
2. Asenne ihanteeseen
Jokaisella on ihanne elämästä. Kristitylle tämä ihanne on Jumalan laki.
Sairaassa hengellisyydessä kuvitellaan, että ihanteen ja todellisuuden välinen kuilu voidaan silloittaa - ylittää. Hengellisesti sairas kuvittelee, että hän voi täyttää lain vaatimukset, niitä kohdatessaan.
Näin lakiin suhtautuva joutuu, joko muuttamaan Jumalan asettamaa lakia tai hän masentuu ja luopuu jopa uskostaan.
Terve hengellisyys ei tingi ihanteesta. Vertauksen kohteena eivät ole itse ja toiset eikä lain täyttämisen mahdollisuudet. Vertauksen kohteena on laki. Uskova tunnistaa ja tunnustaa oman syntisyytensä ja kyvyttömyytensä ja haluttomuutensa ihanteen saavuttamiseen.
Kypsä omatunto erottaa toisistaan syyllisyyden ja syyllisyyden tunteen. Eli ehdoton ja ehdollinen, objektiivinen ja subjektiivinen erotetaan.
3. Keskus
Sairaassa hengellisyydessä ihminen tavoittelee omaa etuaan hengellisyyden avulla. Hän etsii lohdutusta omasta itsestään: uskosta, kilvoituksesta, kokemuksista, teoista, onnistumisesta.
Jos hän kokee onnistuneensa kristittynä hän voi lohduttautua sillä. Epäonnistumisia tällainen hengellisyys ei kestä. Mitä enemmän epäonnistumisia, sitä enemmän lohdutonta epätoivoa.
Terve hengellisyys keskittyy Jumalaan. Siitä hän löytää myös itsensä ja saa rauhan.
4. Välineet ja päämäärät
Sairaalle usko on väline itsekkäille pyrkimyksille. Se on korvike elämättömälle elämälle. Onnistumisilla ja epäonnella mitataan uskon määrää.
Jumalasta tehdään sairaassa rukousvastausautomaatti. Jumala pienennetään ihmisen kokoiseksi. Ihmisen palvelijaksi.
Terve ottaa Jumalan Jumalana ja ihmisen ihmisenä. Hengellisyyttä ei hävetä hurskastelun pelossa eikä maallista tarvitse hengellistää.
Syntiä ei demonisoida ihmisestä ulos vaan terve ottaa vastuun itsestään.
5. Jumalan persoonat
Sairaassa hengellisyydessä keskitytään Jumalaan Luojana tai Pyhittäjänä. Väärä hengellisyys saarnaa Pyhän Hengen pyhäksi ja synnittömäksi tekevää voimaa. Näin ihmisestä tulisi Jumalalle otollisempi.
Tällainen ihminen askaroi Jumalan lain parissa ja elää lainomaisesti, koska hän ei ole vielä nähnyt eikä käsittänyt evankeliumia.
Terve hengellisyys keskittyy Lunastajaan eli kokonaan ihmisen ulkopuolella tapahtuneeseen Jumalan tekoon.
Sovituksessa saamme voiman myös pyhitykseen eli Luojamme tahdon mukaiseen elämän, rakkauteen Häntä ja lähimmäisiämme kohtaan.
6. Suhde toisiin ihmisiin
Sairas hengellisyys on muita sitovaa, kaavamaista ja tukahduttavaa. Siinä ei ole itse koettu vapautta ja näin sitä ei voida suoda muillekaan.
Terve hengellisyys on vapautunutta, luovaa, yksilöllistä ja monimuotoista. Se houkuttelee esiin rakkautta lähimmäisestä.
7. Suhde itseen
Sairas vaatii täydellisyyttä itseltään ja muilta. Vajavuus ja epäonnistumiset eivät ole sallittuja.
Terve tunnustaa, että oman sairautensa ja vajavuutensa. Se tietää, ettei täysin tervettä hengellisyyttä ole olemassakaan.
Terveyden paras merkki on, että kristitty taistelee sairasta hengellisyyttä vastaan omassa itsessään.
8. Oppi
Sairas oppi siirtyy ulkopuolisesta todellisuudesta ja historiasta historiattomaan sisäiseen maailmaan.
Tärkein erotin on sovitusoppi.
Opetetaanko objektiivista ihmisestä irrallaan olevaa sovitusta vai subjektiivista sovitusta, jossa vasta ihmisessä tapahtunut muutos lopulta tuottaa sovituksen Jumalassakin. Tällöin sovitus ja vanhurskauttaminen samaistuvat, vaikka Raamatussa ne ovat selvästi eri asiat.
Samaksi voidaan lukea opetus pyhityksestä. Riittääkö Jeesuksen sijaispyhyys vai tarvitaanko ihmisen omaa pyhyyttä Jumalalle kelpaamiseen. Jälkimmäinen on sairauden lähde ja ilmentymä.
9. Elämänasenne
Sairas hengellinen elämä on ilotonta, kireää, hapanta ja ahdistavaa - tai sitten kaiken hyväksyvää.
Terve ymmärtää asiat todellisesti. Esimerkikkinä käy terpaian läpi käyneet ihmiset. He kiittävät esimerkiksi vanhempiaan edes siitä että ovat saaneet syntyä. Terve hengellisyys ei pelkästään kiitä, se jopa kiittää siitä että se saa kiittää.
Categories: Kirjareferaatit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti